Gustaf Albert Petrelius kuoli kesäkuun 13 päivänä vuonna 1910. Hänen viimeinen kirjallinen tahtonsa oli päivätty joulukuussa 1909.

Koska ko. dokumentti ei ollut allekirjoitettu asianmukaisesti todistajan läsnäollessa, oli edellytys sen voimaansaattamiseen Petreliuksen siskon hyväksyntä. Neiti Alexandra Petrelius, joka oli ainoa laillinen perijä, ei vastustanut edesmenneen veljensä tahtoa, vaan hyväksyi testamentin, jossa lähes koko Petreliuksen omaisuus oli osoitettu hänen sydäntään lähellä oleviin tarkoituksiin.

Testamentissa osoitettiin varoja mm. seuraaviin kohteisiin:

• "Sairaiden ja heikkojen" työläisten kesänviettoon
• Kauppakamarin eläkekassa
• Vapaapalokunta 10 000 mk
• "Ikääntyneiden" naisten yhdistyksille Turussa ja Porissa 10 000 mk kullekin; vuotuinen korkotuli jakaa köyhille aina uudenvuodenaattona
• Tuonelan lastenkoti 10 000 mk, jolla oli määrä ostaa lapsille kouluvaatteita sekä tarjota kahvia uudenvuodenaattona
• Petreliuksen hautojen hoitoon 5000 mk
• Turun kaupungille 500 000 mk "kaupungin kaunistamiseen"

On muistettava, että vuoden 1910 rahayksikkö vastasi arvoltaan 10 euroa, joten esim. "kaupungin kaunistamiseen" tarkoitettu rahasumma oli nykyarvoltaan 2 milj.euroa.

Petreliuksen testamentin kohteet poikkeavat suuresti muiden turkulaisten "suurporvareiden" lahjoituksista, jotka suuntautuivat kulttuurikohteisiin. Dahlströmin varoin rakennettiin taidemuseo, Jacobssonin ansiosta nousi Biologinen museo, Rettigit rakensivat kirjaston ja tukivat myös historiallista museota. Petreliuksen tausta käsityöläisperheen lapsena selittänee hänen kiinnostuksensa "tavallisen kansan" elämän helpottamiseen.

Petreliuksen jälkisäädöksessä määrättiin lastenkodista: " Sen tuli olla kivitalo viidellekymmenelle lapselle ja heidän opettajilleen.

Petrelius edellytti testamentissakaupungin luovuttavan lastenkodille tarvittavan maa-alueen, mutta muuten kodista ei saanut millään ehdolla muodostua kaupungille kustannuksia, Laitos ei myöskään saanut periä hoitomaksuja.

Vasta vuonna 1917 syyskuun 6 päivänä kaupunginhallistus lahjoitti lastenkodille nykyisen Petreliuksen puiston alueelta noin 30 hehtaarin suuruisen alueen, josta 13 hehtaaria oli viljeltyä maata. Välittömästi sen jälkeen perustettiin lastenkodin perustamista ja hoitoa varten säätiö, jonka johtoon tuli Magnus Dahlström. Säätiön varallisuus oli n. 4,5 milj. mk.

Lastenkodin ensivaihe valmistui nopeasti ja vihittiin käyttöön jo 1920.

Lastenkodin hallitus päätti lisäksi ryhtyä itse viljelemään peltojaan, minkä vuoksi rakennettiin myös navetta ja muut tarvittavat ulkorakennukset. Taustalla oli pyrkimys kasvattaa lapsia osallistumaan terveelliseksi katsottuihin maatalous, karjanhoito ja puutarhatöihin.

Kodin tilantarve oli kuitenkin jatkuvasti kasvava ja koska säätiön talous oli hoidettu hyvin, nousi uudisrakennus "Gustafsborg".

Lastenkodista tuli nopeasti myös mallitila. "Hyvin hoidetut viljelykset ja puutarhat, kauniit ja tarkoituksenmukaiset rakennukset, hyvät tiet ja aitaukset, osoittavat suunnitelmallisuutta ja terveiden lastenhuoltoperiaatteiden noudattamista."

Petreliuksen puolen miljoonan markan lahjoitus kaupungin "kaunistamiseen" herätti välittömästi koko maan laajuisen huomioon erityisesti taidepiireissä. Rahaston suuruus oli ainutlaatuinen.Turun historiallisen museon johtaja W von Konow kirjoitti: taiteilijat voisivat elää kuin renesanssin kevätpäivinä Firenzessä, missä Medicien anteliaisuus takasi taiteilijoiden kultaiset päivät. Hän ehdotti Kupittaan puistoon suurta monumenttia, .

Eerik Pyhää ja Henrik-piispaa kastamassa suomalaisia, Juhana herttuan patsasta linnan puistoon sekä patsasta Pyhästä Yrjänästä taistelemassa lohikäärmettä vastaan Yrjänän aukiolle (Uusitalo s. 468).

Petrelius oli luultavasti saanut idean Göteborgista. Kauppias Charles Lindberg oli vuonna 1908 lahjoittanut testamentissa yli kaksi miljoonaa kruunua kaupungin koristamiseen.

Turun kaupunki halusi myös kunnioittaa lahjoittajaa ja antoi Petreliuksen "suojatin" Felix Nylundin tehtäväksi toteuttaa Samppalinnanmäelle Äiti ja lapsipatsaan.

Samainen Nylund ideoi myös Samppalinnanmäelle kreikkalaisen tyylin mukaisen pyöreän vesitoshallin. Suunnitellun rakennuksen halkaisija olisi 25 metriä ja se rakentuisi 7 metriä korkeista graniitista hakatuista joonialaisista pilareista. Halliin hän hahmotteli sijoitettavaksi pronssiin valettuja veistoksia. Samppalinnan ravintola oli määrä siirtää rannemmaksi ja sen paikalle oli tarkoitus rakentaa valtaisa suihkulähde, jonka luota lähtisi ylös mäelle monumentaalinen portaikko. Portaikkoa reunustaisi rakennukset, joiden fasaadeina olisi kreikkalaiset pylväät.

Lähteet: Tämä osio on kokonaan Otto Anderssonin G.A.Minneskriftetistä